Pieleen meni...

Online-kaverini linkitti blogi- ja viestiketjun Filippa K:n reklamaatiotapauksesta ja liikkeen myymäläpäällikön epäasiallisesta vastauksesta. Ilmeisesti kyseinen henkilö ei valitettavasti ajatellut mikä on asiallista kommentoitavaa ja mitä esimies asemassa olevan henkilön on ylipäätään suotavaa kommentoida.

Normaalisti hymähtelen vain jutuille, missä konsulttitoimistot tarjoavat käyttösääntöjä ja vinkkejä sosiaaliseen mediaan, mutta näköjään kaikki eivät osaa maalaisjärkeä käyttämällä elää maailmassa, jossa jokainen voi ja saa kirjoittaa nettiin asiakaspalautetta. Kannattaisiko yrityksissä sittenkin opettaa sosiaalisen median käyttösääntöjä?

Erilaisuus on kaunista?

Kaupungissa jossa asun tällä hetkellä, ei ole kovin montaa erikoisliikettä. Ne pari pientä erikoisliikettä, jotka täällä ovat, ovat sisustukseltaan todella poikkeavia nykyajan liikkeiden modernista tyylistä. Kaverini ovat sitä mieltä, että näissä liikkeissä on epämiellyttävä käydä koska ne ovat niin pimeitä ja tunkkaisia. Minä taas nautin juuri siitä, että ne kuvastaa sitä mitä ne ovat. Ne ovat toinen maailma, elämys! Ei kaikkialla tarvitse olla valkoiset seinät ja kukkia pöydillä.
Ulkomailla parasta on kierrellä sivukujia ja löytää sieltä erilaisia erikoisliikkeitä. Persoonallisia, kivoja ja hassuja. Sieltä on paljon mielekkäämpää ostaa tuliaisia tai itselle matkamuistoja, koska samoja tuotteita ei varmastikkaan muualta löydy. Samalla tuetaan paikallista työvoimaa ja ehkä jopa yksityisyritystä, eikä jälleen kerran tuhlata rahoja suurille kansainvälisille ketjuille. Miksi minä matkustaisin Espanjaan mennäkseni shoppailemaan Zaraan?
Joillekin erilaisuus on kaunista. Jotkut haluavat kaikkialla olevan samaa tuttua ja turvallista. Minä nautin erilaisuudesta ja vaihtelusta <3

tipaton tammikuu

Päätin viettää tipattoman tammikuun ihan kokeilumielessä. Haluan vain kokea miltä tuntuu viettää viikonloput ilman rentouttavaa punkkupulloa. Siispä vaihdan punkun ryystämisen teen lipitykseen tammikuun ajaksi ja yritän keksiä jotain muuta tekemistä viikonlopuille.

Suurempi ongelma kuukauden juomattomuuteni tuntuu olevan läheisilleni. En ymmärrä miksi minun täytyy selitellä juomattomuuttani kenellekään. Eikö se ole kuitenkin jokaisen oma asia..? Ensimmäisenä minulta kysyttiin olenko raskaana. Heh, kiitos mutta en ole :)

Luin päihdeklinikan verkkosivuilta, että arviolta joka kahdeksas suomalainen viettää tipatonta tammikuuta. Mukaan lukien Kotiteollisuuden Jouni Hynynen, joka kirjoittaa myös blogia aiheesta päihdeklinikan sivuilla. Innolla odotan tämän alkoholin suurkuluttajan kokemuksia ja mietteitä. Mun mielestä on hienoa, että Hynynen otti tipattomuuden haasteen vastaan. Toivottavasti hän onnistuu ja maksa kiittää ;)

Koulu alkoi!

Kaikki on niin jännää ja sekavaa saman aikaisesti. Tykkään opiskelusta ja varsinkin näin vanhemmalla iällä (28 vuotiaana, öhöm) minulla on ihan eri motivaatio ja tapa opiskella kuin nuorena tyttönä.

Lukiossa karattiin koulusta kesken koulupäivän ihan minkä syyn takia; lumilautailemaan. Jos aurinko paistoi nätisti, oli pakko päästä rinteeseen. Jos lunta satoi nätisti, oli pakko päästä rinteeseen. Jos oli kiva pieni pakkanen, oli pakko päästä rinteeseen. On varmaan sanomattakin selvä, että lukion todistukseni ei ollut kovinkaan kummoinen. Englannin kokeisiin luin katsomalla Kauniita ja Rohkeita ilman, että luin tekstityksiä, historian kokeeseen opiskelin lukemalla Asterixia ja Obelixia jne. Ihme ja kumma todistukseni ei ollut huono. Se vain olisi voinut olla parempi jos olisin malttanut keskittyä hieman paremmin opiskeluun ja läksyjen lukemiseen.

Otin innoissani valinnaiseksi kieleksi espanjan kielen ja aion yrittää parhaani, että varmasti oppisin sen kielen hyvin. Suunnittelin, että voisin lähteä vaihtoon Espanjaan parin vuoden päästä ja silloin olisi tietenkin hyvä osata kieli. Mutta aika näyttää miten käy. Vakavasti olen päättänyt suorittaa tämän koulun kunnialla läpi ja teen parhaani, että saisin hyvät numerot. Olen melkein aikuinen ja voin lopettaa lusmuilut koulussa.

eläintarha

Käytiin kesäretkellä Korkeasaaressa. Päivä oli kiva, aurinko paistoi ja eläimet olivat söpöjä.
Jäin vain ihmettelemään pariakin tapausta. Ensimmäinen tapahtui tiikerien luona. Tiikeri nukkui ihan häkin reunassa ja eräs äiti pyysi lastaan katsomaan lähempää nukkuvaa tiikeriä. Lapsi pelkäsi ja kroppa täristen käveli lähemmäksi aidan reunaa. Äiti nauroi lapselleen, otti kädestä kiinni ja veti lähemmäksi. Siinä vaiheessa lapsi alkoi huutamaan minkä keuhkoistaan lähti, rimpuili irti ja itki aivan hysteerisenä. Äiti vain nauroi.
Toinen tapahtui vessassa. Lapsi oli ihan innoissaan eikä malttanut pissata. Mitä äiti teki? No huuti naama punaisena lapselleen, että nyt istut siinä potalla kunnes pissa tulee! Itse en ole äiti, joten en tiedä äitiydestä mitään. Ehkä äiti oli väsynyt ja kyllästynyt tai mitä lie. Säälitti vain se lapsi kun se istui potalla, kyyneleet valui ja mumisi, että ei pissata.

Kesäkuuma

Luovutin pyörän korjauksen suhteen ja ostin uuden pyörän. Sillä huristelen tuulispäänä ympäri kaupunkia nauttien kesätuulesta. Kaupunki on niin hiljainen. Lämmintä on 25 astetta ja aurinko porottaa. Kesällä voisi elää pelkillä mansikoilla, jäätelöllä ja siiderillä. Ihanaa, kun ei ole kiire mihinkään ja voi vaan olla ja nauttia olemassa olostaan. Lukea kirjaa, kävellä rannalla, kuunnella musiikkia, seurata ihmisiä terassilta, juopua viinistä, valvoa läpi yön ja nukkua koko päivän. Järki ei kulje muutenkaan näin kuumalla, niin sama pistää koko kesä ranttaliksi. Kivaa kesää kaikille ja nauttikaa elämisestä. Korkkaan oluen ja kiitän ja kumarran. *lentosuukkoja* hih!

"..Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun.." -Tehosekoitin-

Naisena olemisen helppous

Päätin viimeinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja korjata pyöräni ajokelpoiseksi. Mun pyörän takakumi silvottiin viime syksynä (ei oo mikään pieni reikä minkä voisi paikata) enkä ole sen jälkeen sitä viitsinyt korjata. Tänä aamuna kävin ostamassa oikeasta pyöräliikkeestä uuden sisäkumin ja uuden ulkokumin. Että on sitten ehjää tavaraa varmasti. Otin työkalut ja kamppeet ja menin reippahasti vihellellen pyörävarastoon. Käänsin pyörän ylös alaisin ja huokasin. Ihan paskanen ja ruosteinen. No otin työkalun käteen ja aloin vääntämään ruuvia auki, mutta eihän se liikahtanutkaan. Väänsin ja ähkin ja kiroilin ja kaikkea, mutta mitään ei tapahtunut. Potkaisin pyörää ihan vaan varmuuden vuoksi. Yritin uudelleen vääntää mutteria. Ei mitään. Katselin vähän tarkemmin pyörää ja tajusin tilanteen toivottomuuden ja typeryyden. Mitä järkeä oli ostaa 30vuotta vanhaan ruosteiseen romuun uusi rengas ja maksaa itseni siitä kipeäksi? Ihan kuin en muutenkin olisi rahaton.
Ajattelin eilen vielä toiveikkaasti, että pienellä sijoituksella ja tee-se-itse-meiningillä saisin taas pyörän käyttööni eikä tarvitsisi kävellä joka paikkaan. En ajattele niin enää, vaan toivon että joku tulisi autolla ja peräkärryllä hakemaan sen romun pois ja veisi kaatopaikalle.